Людмилы Улицкой «Медея и её дети»

Переписывание мифов женственности в романе Людмилы Улицкой «Медея и её дети»

Эмми Луукконен Университет г. Тампере
Институт современных языков, переводоведения и литературоведения
Русский язык и культура Дипломная работа
Апрель 2014

Tampereen yliopisto Venäjän kieli ja kulttuuri
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö

LUUKKONEN, EMMI: Perepisyvanie mifov ženstvennosti v romane Ljudmily Ulitskoi ”Medeja i ee deti” / Naiseuden myyttien uudelleenkirjoittaminen Ljudmila Ulitskajan romaanissa Medeia ja hänen lapsensa

Pro gradu -tutkielma, 61 sivua huhtikuu 2014

Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin naiseuden myyttien uudelleenkirjoittamista venäläisessä nykynaiskirjallisuudessa. Tutkimusmateriaalina käytin Ljudmila Ulitskajan vuonna 1996 julkaistua romaania Medeja i ee deti ( suomeksi Medeia ja hänen lapsensa). Romaanissa käytetään kolmea myyttistä naiskuvaa: antiikin kreikan Medeiaa, kristinuskon Madonnaa ja matriarkaalisen paradigman Luontoäiti-myyttiä. Analysoin työssäni sitä, miten nämä myyttikuvat on romaaniin kirjoitettu. Erityisesti minua kiinnosti se, kuinka naiseuden myytit mahdollisesti muuntuvat Ljudmila Ulitskajan tekstissä.

Romaanin analysointia myyttien uudelleenkirjoittamisen kannalta pohjustin myytin käsitteen määrittelyllä ja tutustumalla venäläiseen nykynaiskirjallisuuteen sekä sen tutkimiseen. Analyysini avuksi käytin teorialähteinä Hannele Koivusen Madonnaa ja huoraa (1995) sekä Irma Kortteen Naista ja myyttistä naista (1988). Muita työni kannalta tärkeitä lähteitä olivat Susan Sellersin Myth and Fairytale in contemporary Women's Fiction (2001) ja Liisa Saariluoman toimittama Keijujen kuningas ja musta Akhilleus: Myytit modernissa kirjallisuudessa (2000).
Venäläiset naiskirjailijat ovat kirjoittaneet paljon myyttejä uudelleen. Myös Ljudmila Ulitskajan uudelleenkirjoittaa myytit Medeiasta, joka tunnetaan lapsenmurhasta sekä täydellisestä äidistä, Madonnasta. Medeia-myytti muuntuu romaanissa alkuperäiseen myyttiin verrattuna aivan päinvastaiseksi ja Madonna-myytin epäseksuaalinen ja uhrautuva naiskuva muuttuu itsensä sallivaksi ja hyväksyväksi naiseudeksi. Kolmas naiseuden myytti, joka Ulitskajan kirjassa kirjoitetaan, on matriarkaalinen Luontoäiti-myytti. Tämä myytti näkyy romaanin matriarkaalisessa maailmankuvassa. Medeia ja hänen lapsensa -romaani luo ja vahvistaa positiivista naiskuvaa. Romaania voidaan pitää naisia voimaannuttavana ja naisidentiteettiä voimistavana.

Avainsanat: naiskirjallisuus, myytit, feministinen kirjallisuudentutkimus, naiskuva